Blogi

Musiikinopiskelu pelillistyy

Kirjoittaja 30.10.2019 Ei kommentteja

Pikkupoika soittaa viulullaan randomisti säveliä katsoen samalla puhelintaan tiukasti. Luurin näytöllä ei näy kuitenkaan niinkään perinteisiä nuotteja, vaan ralliauto vauhdissa. Mitä ihmettä?! Nuorukainen pelaa peliä nimeltä Violin Racer, jossa on tarkoitus soittaa pelin antamat sävelet oikein riittävän nopeasti, jotta bensa riittää maaliin asti, sekä ohittaa niin monta autoa kuin vain mahdollista.

Mistä tässä on kyse? Eiköhän soittamista opiskella parhaiten ihan soittimen ja nuottien kanssa harjoitellen? Ei kai digitaalisuuden tarvitse tunkea joka paikkaan?

Näin me keski-ikäiset soitonopettaja tapaamme ajatella. Musiikinopiskelu on musiikinopiskelua, pelaaminen on pelaamista. Mutta jos kysymme asiasta maailman huippubrändääjältä Martin Lindstromilta, niin hän väittää pelillistämisen tulevan vähitellen joka paikkaan. Ja paitsi että pelillistäminen tulee joka paikkaan, sitä on jo nyt yllättävän monissa paikoissa. Ford-autojen kojetaulussa on jo popup-kasvi, joka kasvaa iloisesti, kun ajat taloudellisesti. Mutta jos alatkin kaasutella energiaa tuhlaillen, kasvi alkaa kuihtua. Samoin eräisiin wc-pönttöihin on maalattu kärpänen miespuolisille tarpeentekijöille tähdättäväksi. Pelillistämistä sekin. Lääkärit opettelevat leikkaamaan, varusmiehet sotimaan ja lentäjät lentämään videonpelien avulla. Pelillistämistä on NikeFuel-ohjelmassa, jossa yhteisö kilpailee toisiaan vastaa fyysisessä aktiivisuudessaan. Pelillisyyttä on vedenjuonnissa, laihduttamisessa, ”to do”-listoissa, raha-asioiden hallinnassa, koulunkäynnissä, Finnkinon elokuvan ja Google-haun odottamisessa. Eli sitä on sanalla sanoen vaikka missä.

Mistä tämä kertoo?

Ilmiö linkittyy uskoakseni siihen, että pelien logiikassa on jotain syvästi inhimillistä. Tämä taas liittyy siihen, että pelit sisältävät aina tarinan. Tarinan ja draaman ytimessä puolestaan on jokin odottamaton tapahtuma, johon ihminen reagoi. On sanomattakin selvää, että tällaisen ajattelutavan kehittymisestä on historiassa ollut ihmisille hyötyä. Jos emme olisi reagoineet ennalta odottamattomiin muutoksiin, emme olisi välttämättä hengissä. Siksi ajattelumme tykkää tarinoista, joissa näemme ratkaisun odottamattomiin tapahtumiin.

Nyt kun alussa kuvattu poika harjoittelee viulunsoiton vasemman käden sormen liikettä tehdäkseen sen teknisesti oikein, ei sormen ylös ja alas edestakaisin liikuttaminen sisällä odottamattomia tapahtumia. Päinvastoin, se on parin toistokerran jälkeen hyvinkin odotettua, joten lapsi kyllästyy siihen äkkiä. Mutta jos tuon toiminnan saa linkitettyä johonki sellaiseen ilmiöön jossa on mukana tarinallista progressiota ja jopa jännitystä, peliä, lapsi saattaa kiinnostua sormen liikuttamisesta paljon enemmän.

Siksi uskon, ettemme taidekasvattajina voi ylenkatsoa pelillistämistä. Vaikka ihmisiltä voikin mennä videopelejä pelatessa paljon elämää ohi, voi pelillisyys tuoda musiikin opiskelumme substanssiin myös paljon sellaista, mitä siihen ei ilman pelifunktiota millään saisi.

Kirjottajan suosikkipelejä ovat: Fifa 19, Metal Gear Solid ja Call of Duty.

X